Taloyhtiön vastuu paloturvallisuudesta on selkeä: pelastuslaki velvoittaa hankkimaan alkusammutuskaluston yhteisiin tiloihin. Paloturvallisuus on asia, joka koskettaa jokaista taloyhtiötä Suomessa, ja isännöitsijät sekä taloyhtiöiden hallitukset kohtaavat usein kysymyksen siitä, kenen vastuulle alkusammutuskalusto oikeastaan kuuluu. Vastaukset eivät aina ole yksiselitteisiä, mutta pelastuslaki asettaa taloyhtiöille selkeitä velvoitteita, joita ei kannata sivuuttaa. Tässä artikkelissa käymme läpi keskeisimmät kysymykset taloyhtiön sammuttimet -teemasta ja autamme sinua varmistamaan, että kiinteistösi täyttää vaatimukset.
Tärkeimmät kohdat lyhyesti:
- Taloyhtiöllä on velvollisuus hankkia sammuttimet yhteistiloihin.
- Taloyhtiön vastuu kattaa yhteiset tilat – asukas vastaa omasta asunnostaan, mutta palovaroitinvastuu siirtyi taloyhtiöille 1.1.2026.
- Palosammutin tarkastus on tehtävä kahden vuoden välein Tukesin hyväksymässä huoltoliikkeessä.
- Sammuttimet on huollettava kahden vuoden välein.
- Asukas vastaa oman asuntonsa paloturvallisuudesta – palovaroitinvastuu siirtyi kuitenkin taloyhtiöille 1.1.2026.
Onko taloyhtiöllä lakisääteinen velvollisuus hankkia sammuttimet?
Pelastuslaki (379/2011, 9 §) velvoittaa rakennuksen omistajan tai haltijan huolehtimaan kiinteistönsä paloturvallisuudesta yleisellä tasolla. Laki edellyttää, että rakennus pidetään sellaisessa kunnossa, että tulipalon vaara on mahdollisimman pieni, että ihmisillä on mahdollisuus turvalliseen poistumiseen ja että pelastustoiminta on mahdollista. Tämä tarkoittaa käytännössä myös alkusammutuskaluston järjestämistä yhteisiin tiloihin.
Pelastuslaki ei kuitenkaan määrää yksityiskohtaisesti, montako sammutinta taloyhtiössä täytyy olla tai missä ne tarkalleen sijaitsevat. Sen sijaan laki asettaa yleisen huolellisuusvelvoitteen, jonka täyttäminen edellyttää riskiarvioinnin tekemistä ja asianmukaisen kaluston hankkimista. Käytännössä tämä tarkoittaa, että taloyhtiön on syytä hankkia riittävä alkusammutuskalusto yhteistiloihin, kuten kellarikerroksiin, teknisiin tiloihin, autokatoksiin ja kerrosten käytäville. Pelastusviranomainen voi suorittaa palotarkastuksen ja antaa korjausmääräyksiä, mikäli velvoitteita on laiminlyöty.
Paloturvallisuusvelvoitteet koskevat siis taloyhtiötä yhteisten tilojen osalta. Asuntojen sisätilojen varustaminen on puolestaan pääsääntöisesti asukkaan omalla vastuulla, joskin taloyhtiö voi halutessaan ohjeistaa tai tukea myös tätä. Vuodesta 2026 alkaen myös palovaroitinvastuu siirtyi taloyhtiöille – tästä muutoksesta kerromme tarkemmin seuraavassa osiossa.
Taloyhtiön vastuu paloturvallisuudessa – pelastuslaki ja asunto-osakeyhtiölaki yhdessä
Taloyhtiön paloturvallisuusvelvoitteet eivät perustu yksinomaan pelastuslakiin. Asunto-osakeyhtiölain (AOYL) 4 luvun mukainen kunnossapitovastuu velvoittaa taloyhtiötä ylläpitämään kiinteistön rakenteet ja laitteet perustasoisina – ja tähän velvoitteeseen kuuluu myös paloturvallisuuskalusto. Käytännössä AOYL ja pelastuslaki täydentävät toisiaan: pelastuslaki määrittelee paloturvallisuuden yleiset vaatimukset, kun taas AOYL asettaa oikeudellisen kehyksen sille, kenen vastuulla kiinteistön ylläpito on ja miten kustannukset jaetaan. Isännöitsijän ja hallituksen on tärkeää ymmärtää molemmat lait kokonaisvastuun hahmottamiseksi.
Yhtiöjärjestys voi kuitenkin muuttaa vastuunjakoa AOYL:n oletussäännöistä. Esimerkiksi tietyissä tilanteissa yhtiöjärjestykseen on kirjattu, että osakas voi ottaa vastuun tietyistä laitteista tai tiloista. Tämä vaikuttaa suoraan siihen, miten paloturvallisuuskaluston hankinta ja ylläpito jaetaan taloyhtiön ja osakkaan välillä. Isännöitsijän kannattaa tarkistaa yhtiöjärjestyksen vastuunjakoa koskevat kohdat ennen hankintapäätösten tekemistä, jotta vaatimukset täyttyvät oikean vastuutahon toimesta.
Palovaroitinvastuu siirtyi taloyhtiöille 1.1.2026 – mitä taloyhtiön pitää tehdä?
Mitä lakimuutos tarkoittaa käytännössä?
Laki on ollut voimassa 1.1.2026 alkaen ja velvoittaa nyt kaikkia taloyhtiöitä Suomessa. Pelastuslain (379/2011) muutoksen myötä palovaroittimien hankinta- ja ylläpitovastuu on siirtynyt asukkailta taloyhtiöille. Tämä on merkittävä muutos, joka koskee kaikkia asuinrakennuksia Suomessa. Käytännössä se tarkoittaa, että taloyhtiön hallituksen ja isännöitsijän on huolehdittava siitä, että jokaisessa asunnossa on riittävä määrä toimivia palovaroittimia – ei enää yksittäisen asukkaan.
Taloyhtiöiden on nyt huolehdittava velvoitteen täyttämisestä. Jos kartoitusta ei ole vielä tehty, se tulee tehdä viipymättä: selvitä nykyinen palovaroitintilanne, hanki puuttuvat tai vanhentuneet laitteet sekä tiedota asukkaita tapahtuneesta muutoksesta. Ennakoiva toiminta säästää sekä aikaa että kustannuksia verrattuna viime hetken hankintaan.
Palovaroittimien sijoittelu asunnoissa
Taloyhtiön on varmistettava, että jokaisessa asunnossa on riittävä määrä palovaroittimia. Yleinen ohje on vähintään yksi palovaroitin jokaista alkavaa 60 neliömetriä kohden. Palovaroitin tulee sijoittaa makuuhuoneisiin ja eteiseen, mutta ei keittiöön, saunaan eikä kylpyhuoneeseen, koska höyry ja rasva voivat aiheuttaa turhia hälytyksiä.
Isännöitsijän kannattaa tehdä asuntokohtainen kartoitus viipymättä, jotta tiedetään, kuinka monta palovaroitinta taloyhtiö tarvitsee yhteensä ja missä asunnoissa laitteet ovat jo kunnossa. Tämä helpottaa myös budjetointia ja hankintapäätösten valmistelua hallitukselle tai yhtiökokoukselle.
Asukasviestintä muutoksesta
Asukkaille on tärkeää tiedottaa selkeästi, mitä muutos tarkoittaa heidän kannaltaan. Käytännössä asukkaan ei enää tarvitse itse hankkia palovaroitinta, mutta hänellä on edelleen velvollisuus ilmoittaa viallisesta tai puuttuvasta laitteesta taloyhtiölle sekä testata palovaroitin säännöllisesti. Tiedottaminen kannattaa tehdä kirjallisesti esimerkiksi asukaskirjeellä tai taloyhtiön ilmoitustaulun kautta, ja asia on hyvä ottaa esille myös yhtiökokouksessa.
Kenen vastuulla on sammuttimien hankinta – taloyhtiön vai asukkaan?
Vastuunjako on yksi yleisimmin kysytyistä aiheista, kun puhutaan asunto-osakeyhtiön sammuttimista. Pääsääntö on selkeä: taloyhtiö vastaa yhteisten tilojen paloturvallisuudesta ja asukas omasta asunnostaan. Tämä tarkoittaa, että taloyhtiön hallituksen ja isännöitsijän tehtävänä on huolehtia siitä, että esimerkiksi varastotiloissa, autohalleissa, teknisissä tiloissa ja porraskäytävissä on asianmukainen alkusammutuskalusto.
Asukkaat puolestaan vastaavat oman asuntonsa paloturvallisuudesta, johon kuuluu vähintään toimiva palovaroitin. Monissa taloyhtiöissä suositellaan myös, että jokaisessa asunnossa olisi oma käsisammutin helposti saatavilla. Taloyhtiö voi kannustaa asukkaita hankkimaan sammuttimen esimerkiksi yhteishankinnan kautta, mutta lakisääteistä velvollisuutta tähän ei ole.
Isännöitsijän kannattaa pitää kirjaa siitä, mitä kalustoa yhteistiloissa on, missä kunnossa se on ja milloin huolto on viimeksi tehty. Tämä dokumentaatio on tärkeä osa vastuullista kiinteistönpitoa ja helpottaa mahdollisten viranomaistarkastusten läpäisemistä.
Asukkaan velvollisuudet ja oikeudet paloturvallisuusasioissa
Isännöitsijän on tärkeää tiedottaa asukkaille heidän omista paloturvallisuusvelvollisuuksistaan. Asukkaan keskeisiä velvollisuuksia ovat:
- Ilmoittaa viallisesta tai puuttuvasta palovaroittimesta taloyhtiölle viipymättä.
- Testata palovaroitin säännöllisesti valmistajan ohjeiden mukaisesti.
- Olla poistamatta tai peittämättä palovaroitinta.
Asukkaan laiminlyönti paloturvallisuusasioissa voi vaikuttaa taloyhtiön vakuutuskorvauksiin vahinkotilanteessa, minkä vuoksi asukasviestintä on tärkeä osa isännöitsijän työtä. Asukkaalla on myös oikeus hankkia lisäpalovaroittimia tai käsisammutin omaan asuntoonsa oman harkintansa mukaan – tämä on suositeltavaa erityisesti suuremmissa asunnoissa.
Miten taloyhtiö tekee päätöksen sammutuskaluston hankinnasta?
Käytännössä taloyhtiön hallitus voi päättää itsenäisesti tavanomaiseen kunnossapitoon kuuluvasta sammutuskaluston hankinnasta tai uusimisesta, sillä se on osa kiinteistön lakisääteistä ylläpitoa. Jos hankinta on laajuudeltaan tai kustannuksiltaan merkittävä – esimerkiksi koko kiinteistön palovaroittimien uusiminen – asia on perusteltua viedä yhtiökokouksen päätettäväksi. Yhtiökokouksessa asia lisätään esityslistalle hallituksen esityksenä, ja päätös tehdään enemmistöpäätöksellä.
Sammutuskaluston hankintakustannukset kirjataan taloyhtiön kirjanpidossa tyypillisesti hoitovastikkeella katettaviin kuluihin, kun kyse on tavanomaisesta ylläpidosta. Suuremmissa investoinneissa, kuten koko kiinteistön kattavassa palovaroitinjärjestelmän uusimisessa, kustannukset voidaan tarvittaessa kattaa pääomavastikkeella. Isännöitsijän kannattaa konsultoida taloyhtiön tilintarkastajaa tai kirjanpitäjää oikeasta kirjauskäytännöstä.
Mitä sammutuskalustoa taloyhtiön yhteistiloihin suositellaan?
Taloyhtiön yhteistiloihin sopiva alkusammutuskalusto valitaan tilojen käyttötarkoituksen ja riskien mukaan. Yleisimpiä suosituksia ovat seuraavat:
- Käsisammutin yhteistiloihin – yleisin valinta taloyhtiöissä: Autohalleihin, kellaritiloihin ja teknisiin tiloihin soveltuvat parhaiten jauhesammuttimet, jotka soveltuvat useimpiin paloluokkiin ja ovat kustannustehokas valinta. 6 kg:n jauhesammutin on yleisin koko taloyhtiöiden yhteistiloissa, koska se tarjoaa riittävän sammutustehon useimpiin paloluokkiin ja on helppo käsitellä myös kokemattomalle käyttäjälle.
- Pikapaloposti: Suuremmissa kiinteistöissä, kuten kerrostaloissa, suositellaan myös pikapalopostikaappia, joka sisältää letkun ja suuttimen ja mahdollistaa nopean alkusammutuksen vesijohtoverkosta.
- Palovaroittimet: Yhteistiloissa, kuten porraskäytävissä ja varastotiloissa, on tärkeää olla toimivat palovaroittimet, jotka hälyttävät ajoissa mahdollisesta palosta.
- Häkävaroittimet ja lämpöilmaisimet: Tiloihin, joissa on takka, nestekaasulla toimiva jääkaappi tai öljylämmityskattila, suositellaan häkävaroitinta. Häkävaroitin täydentää palovaroitinta mutta ei korvaa sitä – häkä ei syty palamaan eikä aktivoi palovaroitinta. Lämpöilmaisin soveltuu tiloihin, joissa pöly tai höyry voisi laukaista savuilmaisimen herkästi, kuten autotalleihin tai kodinhoitohuoneisiin.
- Poistumistiemerkit ja opasteet: Selkeät evakuointireitit ja poistumistiemerkit ovat lakisääteinen vaatimus ja tärkeä osa kokonaisturvallisuutta.
Asuntokohtaiseen käyttöön kannattaa harkita myös vaahtosammutinta, joka soveltuu erityisesti nestepaloihin ja on turvallisempi vaihtoehto kodin sisätiloihin kuin jauhesammutin. Kaluston valinnassa kannattaa ottaa huomioon kiinteistön koko, kerrosluku, asukkaiden määrä sekä erityiset riskitekijät, kuten autohalli tai öljylämmitysjärjestelmä. Me autamme mielellään arvioimaan, millainen kalusto juuri teidän kiinteistöönne sopii parhaiten.
Palovaroittimien tekniset vaatimukset ja käyttöikä
Taloyhtiön hankkimien palovaroittimien tulee täyttää eurooppalainen SFS-EN 14604 -standardi, joka määrittelee savuilmaisimille asetetut turvallisuus- ja suorituskykyvaatimukset. Käytännössä tämä tarkoittaa, että laitteen pakkauksessa tai tuotetiedoissa tulee olla merkintä kyseisestä standardista – tämä on helppo tapa varmistaa, että hankittava laite on asianmukainen. Palovaroittimen tyypillinen tekninen käyttöikä on 5–10 vuotta, ja valmistajan ilmoittama viimeinen käyttöpäivä tulee tarkistaa säännöllisesti. Jos taloyhtiön palovaroittimet on hankittu ennen vuotta 2015, on syytä tarkistaa niiden käyttöikä ja harkita uusimista.
Paristokäyttöiset palovaroittimet ovat yleisiä ja helposti asennettavia, mutta niiden pariston kunto on tarkistettava vuosittain. Verkkovirtaan kytkettävät palovaroittimet ovat luotettavampia pitkällä aikavälillä, mutta niiden asennus vaatii sähköasentajan. Vanhat palovaroittimet tulee hävittää sähkölaiteromuna asianmukaisessa kierrätyspisteessä – niitä ei saa laittaa sekajätteeseen.
Erityisryhmien huomioiminen palovaroittimien hankinnassa
Taloyhtiön on hyvä ottaa huomioon, että kaikki asukkaat eivät kuule tavallista äänihälytystä. Kuulovammaisille asukkaille soveltuvat tärinä- ja vilkkuhälyttimet, jotka havahduttavat henkilön myös syvästä unesta ilman äänisignaalia. Liikuntarajoitteisille asukkaille voidaan hankkia matalammalle sijoitettavia tai helpommin hallittavia laitteita. Hyvinvointialue voi tietyissä tilanteissa korvata erityislaitteita, joten isännöitsijän kannattaa ohjata erityistarpeita omaavat asukkaat ottamaan yhteyttä oman alueensa hyvinvointialueeseen korvausmahdollisuuksien selvittämiseksi.
Taloyhtiöllä on lakisääteinen velvollisuus ottaa asukkaiden erityistarpeet huomioon esteettömyysvaatimusten puitteissa. Käytännössä tämä tarkoittaa, että isännöitsijän kannattaa selvittää asukaskyselyllä tai muulla tavoin, onko kiinteistössä asukkaita, joille tavallinen palovaroitin ei sovellu, ja ryhtyä tarvittaviin toimenpiteisiin.
Kuinka usein taloyhtiön sammuttimet täytyy huollattaa?
Sammuttimen huolto taloyhtiössä on lakisääteinen velvollisuus, jota ei voi sivuuttaa. Kannettavien käsisammuttimien määräaikaishuolto tulee tehdä valmistajan ohjeiden ja Tukesin määräysten mukaisesti. Käytännössä useimmille sammuttimille huoltoväli on kaksi vuotta, mutta tarkka väli riippuu sammuttimen tyypistä ja valmistajan suosituksista.
Huollon laiminlyönti on riski monella tasolla. Huoltamaton sammutin ei välttämättä toimi tulipalon sattuessa, jolloin alkusammutusyritys epäonnistuu kriittisellä hetkellä. Lisäksi huoltamaton kalusto voi olla ongelma viranomaistarkastuksessa ja vaikuttaa kiinteistön vakuutusturvaan. Pelastusviranomainen voi palotarkastuksen yhteydessä antaa korjausmääräyksen, mikäli sammutuskaluston huolto on laiminlyöty.
Palosammutin tarkastus ja sammutin tarkastus – mitä tarkastetaan ja kuka sen tekee?
Sammuttimen määräaikaishuolto on lakisääteinen toimenpide, jonka saa suorittaa ainoastaan Tukesin hyväksymä huoltoliike. Tarkastuksessa käydään läpi sammuttimen paine ja tiiveys, sammutusjauhe tai -aine, turvasokan kunto sekä letkun ja suuttimen tila. Yleisimmät sammutinkoot taloyhtiöissä ovat 6 kg:n jauhesammuttimet, joiden tarkastus sisältää myös sammutusaineen määrän ja laadun arvioinnin. Huollon jälkeen sammuttimeen kiinnitetään huoltotarra ja huoltoliike kirjaa toimenpiteet huoltotodistukseen.
Huoltotodistus on tärkeä säilyttää, sillä se toimii todisteena lakisääteisen velvoitteen täyttämisestä viranomaistarkastuksissa ja vakuutusyhtiön kanssa asioidessa. Isännöitsijän kannattaa pitää huoltodokumentaatio järjestyksessä ja arkistoida todistukset kiinteistön asiakirjojen yhteydessä. Me Sammutinhuolto Ketosella olemme Tukesin hyväksymä huoltoliike, ja suoritamme taloyhtiöiden sammuttimien määräaikaishuollot paikan päällä ilman tuntiveloitusta tai kilometrikorvauksia. Tämä tarkoittaa, että taloyhtiö saa selkeän hinnan ilman ikäviä yllätyksiä. Voit tutustua taloyhtiöille suunnattuihin palveluihimme tarkemmin taloyhtiöiden ja yritysten palvelusivullamme.
Miten taloyhtiö voi parantaa asukkaiden paloturvallisuutta?
Lain vaatimusten täyttäminen on hyvä lähtökohta, mutta paloturvallisuuden parantaminen ei pääty siihen. Aktiivinen taloyhtiö voi tehdä paljon enemmän asukkaiden turvallisuuden eteen. Tässä muutamia käytännön toimenpiteitä:
- Tee paloturvallisuuskartoitus: Selvitä kiinteistön nykyinen tila asiantuntijan avulla. Kartoituksessa käydään läpi sammutuskalusto, palovaroittimet, poistumistiet ja dokumentaatio.
- Pidä pelastussuunnitelma ajan tasalla: Pelastuslaki velvoittaa tietyn kokoiset taloyhtiöt laatimaan pelastussuunnitelman. Varmista, että se on päivitetty ja asukkaiden tiedossa.
- Tiedota asukkaita: Jaa asukkaille tietoa paloturvallisuudesta, oikeaoppisesta sammuttimen käytöstä ja evakuointireiteistä. Tieto on paras ennaltaehkäisevä työkalu.
- Järjestä yhteishankinta: Taloyhtiö voi organisoida asukkaille mahdollisuuden hankkia käsisammuttimia edullisesti yhteishankinnan kautta.
- Huolla kalusto säännöllisesti: Aikatauluta sammuttimien huollot etukäteen niin, ettei määräaika pääse yllättämään.
Pelastussuunnitelma – milloin vaaditaan ja mitä sen pitää sisältää?
Pelastuslaki (379/2011, 15–16 §) velvoittaa yli kolme asuinhuoneistoa sisältävän rakennuksen omistajan tai haltijan laatimaan pelastussuunnitelman. Käytännössä tämä koskee lähes kaikkia kerros- ja rivitaloja Suomessa. Pelastussuunnitelman laatimisesta vastaa taloyhtiön hallitus tai isännöitsijä, ja se on pidettävä ajan tasalla sekä saatettava asukkaiden tietoon.
Pelastussuunnitelman tulee sisältää vähintään seuraavat asiat:
- Rakennuksen ja sen toiminnan kuvaus
- Arvio mahdollisista vaaratilanteista ja niiden vaikutuksista
- Poistumis- ja suojautumismahdollisuudet sekä kokoontumispaikka
- Sammutus- ja pelastustehtävien järjestelyt
- Turvallisuudesta vastaavat henkilöt ja heidän yhteystietonsa
Pelastussuunnitelma tulee päivittää aina, kun kiinteistössä tapahtuu merkittäviä muutoksia, kuten remontteja tai asukasmuutoksia, jotka vaikuttavat poistumisreitteihin tai turvallisuusjärjestelyihin. Suositeltavaa on tarkistaa suunnitelma vähintään kerran vuodessa ja tiedottaa asukkaille sen sisällöstä esimerkiksi yhtiökokouksen yhteydessä tai asukaskirjeellä.
Paloturvallisuus on investointi, joka maksaa itsensä takaisin. Yksikin ajoissa sammutettu tulipalo voi säästää merkittävät kustannukset ja ennen kaikkea ihmishenkiä.
Usein kysytyt kysymykset taloyhtiön paloturvallisuudesta
Onko taloyhtiöllä velvollisuus hankkia sammuttimet asukkaille?
Taloyhtiöllä on pelastuslain (379/2011, 9 §) mukainen velvollisuus hankkia alkusammutuskalusto yhteisiin tiloihin, kuten kellarikerroksiin, autokatoksiin ja teknisiin tiloihin. Sen sijaan lakisääteistä velvollisuutta hankkia sammuttimia yksittäisiin asuntoihin ei ole – asukas vastaa oman asuntonsa paloturvallisuudesta. Taloyhtiö voi kuitenkin halutessaan järjestää asukkaille yhteishankinnan käsisammuttimista.
Kuka vastaa palovaroittimista taloyhtiössä vuoden 2026 jälkeen?
Pelastuslain muutoksen myötä palovaroitinvastuu siirtyi asukkailta taloyhtiöille 1.1.2026. Taloyhtiön on nyt huolehdittava siitä, että jokaisessa asunnossa on riittävä määrä toimivia palovaroittimia. Asukkaan velvollisuudeksi jää ilmoittaa viallisesta laitteesta taloyhtiölle sekä testata palovaroitin säännöllisesti.
Kuinka monta sammutinta taloyhtiössä täytyy olla?
Pelastuslaki ei määrää tarkkaa lukumäärää, vaan velvoittaa taloyhtiön tekemään riskiarvioinnin ja hankkimaan riittävän kaluston sen perusteella. Käytännössä jokaiseen merkittävään yhteistilaan – autohalliin, kellarikerrokseen, tekniseen tilaan ja porraskäytävään – suositellaan vähintään yhtä käsisammutinta. Asiantunteva paloturvallisuuskartoitus auttaa määrittämään oikean kaluston määrän ja sijoittelun.
Mitä seuraamuksia sammuttimien huollon laiminlyönnistä voi tulla?
Huoltamaton sammutin ei välttämättä toimi tulipalon sattuessa, mikä voi johtaa merkittäviin omaisuus- ja henkilövahinkoihin. Pelastusviranomainen voi palotarkastuksen yhteydessä antaa korjausmääräyksen laiminlyöntien perusteella. Lisäksi huoltamaton kalusto voi vaikuttaa kiinteistön vakuutuskorvauksiin vahinkotilanteessa.
Voiko taloyhtiö järjestää asukkaille yhteishankinnan sammuttimista?
Kyllä, taloyhtiö voi organisoida asukkaille mahdollisuuden hankkia käsisammuttimia edullisesti yhteishankinnan kautta. Tämä on suositeltava tapa parantaa koko kiinteistön paloturvallisuutta, vaikka lakisääteistä velvollisuutta asuntokohtaisten sammuttimien hankkimiseen ei ole. Yhteishankinta on helppo ottaa esille yhtiökokouksessa tai asukastiedotteessa.
Mitä pelastussuunnitelma pitää sisältää ja milloin se vaaditaan?
Pelastussuunnitelma vaaditaan kaikilta yli kolme asuinhuoneistoa sisältäviltä rakennuksilta pelastuslain (379/2011, 15–16 §) nojalla. Suunnitelman tulee sisältää rakennuksen kuvaus, arvio vaaratilanteista, poistumis- ja suojautumismahdollisuudet, sammutus- ja pelastustehtävien järjestelyt sekä turvallisuudesta vastaavien henkilöiden yhteystiedot. Pelastussuunnitelman laatii taloyhtiön hallitus tai isännöitsijä, ja se on saatettava asukkaiden tietoon.
Haluatko varmistaa, että taloyhtiönne paloturvallisuus on kunnossa? Me tarjoamme maksuttoman paloturvallisuuskartoituksen, jossa asiantuntijamme käy kiinteistöllä paikan päällä, arvioi sammutuskaluston, pikapaloposti-järjestelmät, poistumistiemerkit ja dokumentaation, ja antaa selkeän raportin toimenpidesuosituksineen. Tuntiveloitusta tai kilometrikorvauksia ei peritä. Pyydä tarjous tai tilaa kartoituskäynti tästä ja varmistetaan yhdessä, että taloyhtiönne täyttää paloturvallisuusvelvoitteet vuonna 2026 ja sen jälkeenkin.